Jalkaväkirykmentti 35 Jatkosota | Jalkaväkirykmentti 32 - Historia - Suomi24 Keskustelut
- Luokka:Jatkosodan suomalaiset jalkaväkirykmentit – Wikipedia
- Jalkaväkirykmentti 1 – yksi sotiemme murheellisimmista joukko-osastoista – verkkouutiset.fi
1. divisioona Toiminnassa 1941-1944 Valtio Suomi Puolustushaarat maavoimat Aselajit jalkaväki Komentajat Tunnettuja komentajia Paavo Paalu 1. divisioona oli Lounais-Suomen sotilasläänin perustama jatkosodan divisioona. Lounais-Suomen sotilaslääniin kuuluivat Turun, Varsinais-Suomen ja Vakka-Suomen suojeluskuntapiirit. [1] Perustaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Divisioonan esikunta perustettiin Åbo Akademin humanistisen tiedekunnan tiloissa Turussa Jalkaväkirykmentti 14 (JR 14) perustettiin Turun suojeluskuntapiirin reserviläisistä Turussa Jalkaväkirykmentti 35 (JR 35) perustettiin Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Paimiossa, Vampulassa ja Loimaalla Jalkaväkirykmentti 56 (JR 56) perustettiin Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Eurajoella, Vehmaalla ja Uudessakaupungissa. Kenttätykistörykmentti 5 (KTR 5) perustettiin Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Aurassa, Vahdolla ja Raisiossa Kevyt osasto 8 (KevOs 8) perustettiin Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Eurassa ja Kiukaisissa Pioneeripataljoona 29 (PionP 29) perustettiin Vakka-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Säkylässä ja Köyliössä Viestipataljoona 33 (VP 33) perustettiin Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin reserviläisistä Piikkiössä.
Luokka:Jatkosodan suomalaiset jalkaväkirykmentit – Wikipedia
Taipaleen taistelijoita, upseereja, aliupseereja ja miehiä oli jokaisessa komppaniassa, melkein joka joukkueessa. He siirsivät talvisodan ja Taipaleen peräänantamattoman hengen myös nuoriin miehiin. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Jalkaväkirykmentti 7:llä olivat erinomaiset lähtökohdat kehittyä yhdeksi armeijamme valiorykmenteistä. Tätä edesauttoi myös se, että rykmentin kahden pataljoonan miehistö oli nuoria varusmiehiä. ikaati asetti päällystö- ja alipäällystökaaderin koko Jalkaväkirykmentti 7:ää varten. Rykmentin esikunta perustettiin Savonlinnan läheisyydessä Pääskylahdessa majoitusalueella. JR 7:n yleisesikuntaupseeriksi määrättiin luutnantti Sakari Rusama. Esikuntaan kuuluivat tiedustelu-upseerina vänrikki Niilo Usvasalo, adjutanttina luutnantti Jouko Kiiskinen, lähetti- ja valistusupseerina vänrikki Matti Kuusi, kaasusuojelu-upseerina luutnantti U. Kojonen, huoltopäällikkönä majuri N. Koskinen, talousupseerina luutnantti M. Vainio ja aseupseerina luutnantti H. Mäkinen. Rykmentin päällikkölääkärinä toimi lääkintämajuri E. Saarinen, hammaslääkärinä lääkintäluutnantti B. Weckström ja eläinlääkärinä eläinlääkintäluutnantti A. Meiste.
JR 7:n I Pataljoona perustettiin Kaartilassa I/7 kasarmialueella. Pataljoonan komentajaksi määrättiin majuri Eino Polon. II Pataljoona perustettiin II/7 kasarmialueella Kumpurannassa. Pataljoonan komentajaksi määrättiin kapteeni Mikko Määttä. I ja II Pataljoonan miehistö oli varusmiehiä eri puolilta Suomea. III Pataljoona perustettiin Kumpurannassa ns. mörssärituliaseman alueella. Perustamisesta vastasi Savonlinnan suojeluskuntapiiri. Pataljoonan komentajaksi määrättiin kapteeni Tauno Marttinen. III Pataljoonan miehistö muodostui Kiteen ja Kesälahden kuntien reserviläisistä ja nostomiehistä. Kranaatinheitinkomppanian päällikkönä toimi kapteeni A. Koivumaa, tykkikomppanian päällikkönä luutnantti V. Leppälä ja esikuntakomppanian päällikkönä luutnantti U. Kojonen. Rykmentin jääkärijoukkuetta johti vänrikki E. Reunanen, pioneerijoukkuetta vänrikki A. Lapinkari ja viestijoukkuetta vänrikki O. Ritvanen. Read more...
Yleishankinnat määrätty alkaviksi 11. 41. " Tämä käsky merkitsi Jalkaväkirykmentti 7:n liikekannallepanoa. I liikekannallepanopäivä (I lkp-päivä) oli siis 11. 1941. Jalkaväkirykmentti 7 kuului kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen komentaman II Armeijakunnan 2. Divisioonaan, jota komensi eversti Aarne Blick. 2. Divisioonan esikuntapäällikkönä toimi majuri Adolf Ehrnrooth. Divisioonan joukot perustettiin ikaatin asevelvollisista ja Itä-Savon sotilasläänin reserviläisistä. Jalkaväkirykmentti 7 perustettiin siten, että rauhanajan ikaati täydennettiin sotavahvuiseksi, jolloin siitä muodostuivat JR 7 ja I/KTR 15. JR 7:n komentajaksi määrättiin ikaatin komentaja, eversti Armas Kemppi. Hän oli jääkäriupseeri, joka tunnettiin talvisodan Taipaleen peräänantamattomana puolustajana. ikaati oli perustettu talvisodan Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen "kantarykmentit", JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, jota täydennettiin nuoremmalla väellä.
- Luokka:Jatkosodan suomalaiset jalkaväkirykmentit – Wikipedia
- Jennyfer 1980: Yks norsu täällä moi
- ”Todellisuus on tarua perverssimpää!” – Finlandia-voittaja Juha Hurme satuilee faktapohjalta - Suomenkuvalehti.fi
Jalkaväkirykmentti 1 – yksi sotiemme murheellisimmista joukko-osastoista – verkkouutiset.fi
Kaunistelematonta, kovaa sanankäyttöä Tavallisten jätkien kertomukset sota-ajoilta ovat täysin erilaisia verrattuna esikuntaherrojen siloteltuihin muistelmiin. Näille sodan käynti oli sisätiloissa tapahtuvaa puuhastelua, ja kun rintamalla käytiin, pöytä oli koreana, sotilaat suittuina kuin pyhäkoululapset. Virallisiin sotapäiväkirjoihin kirjoitettiin usein vain sellaista, mikä palveli kirjoittajan urakehitystä. Kuten hyvin tiedämme, suuret sotaherrat kertoivat omat totuutensa oman kiiltokuvansa kohentamiseksi. Ei harvinaista ollut sekään, että vähänkään kun tuli tarve vertailla omia ja kollegoitten saavutuksia, kilpailevat sankarit pyrittiin unohtamaan. Pietiläinen on antanut dokumenttiaineistolleen ylivallan. Hän ei pyri kertomaan totuutta, vaan kertomukset ovat subjektiivisia maallikoiden kokemusten karheita kuvauksia. Näillä miehillä ei ollut tarve kaunistella asioita, puhetapa on varsin naturalistinen. Jo vuosikymmeniä varastoissa lojunut materiaali herätti kirjaa suunnitelleet uuteen kiireelliseen täydennyshaastattelujen sarjaan.
Tarnalan ja naapurikylien alueelle oli sodan alussa majoitettuna Tyrjän valtaukseen osallistuneiden JR7:n, JR28:n ja JR48:n sekä Erillisen Rajajääkäripataljoonan ja Kevyt osasto 6:n joukkoja. Teltanpohjia ja muita kaivantoja on vieläkin runsaasti nähtävillä alueen metsissä. Ennen sodan alkua alueen kylät kuten Tarnalakin kokonaan oli evakuoitu vähintään Savonlinnan tasalle, osa kauemmaksikin vesistölinjojen taakse. Varsinaisten sotatoimien kohteeksi Tarnala ei muuten joutunut, mutta sodan alussa kylää pommitettiin. Talvisodassa luovutetulle alueelle jääneeltä, vain parinkymmenen kilometrin pässä Tarnalasta sijaitsevalta Uukuniemen Mensuvaaran lentokentältä käsin viholliskoneet tekivät yllätysvierailuita ja aiheuttivat mm. Tarnalan meijerin palamisen. Pommitusten jälkiä näkyy vieläkin maastossa, vaikka suurin osa pommikuopista on täytetty. Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma alkaa klo 12 kenttähartaudella ja kunnan tervehdyksellä. Evl Ilmari Hakala esitelmöi jatkosodan syistä, Tyrjän taisteluista ja Lahdenpohjan valtauksesta.
Jalkaväkirykmentti 1 otti Puna-armeijan suurhyökkäyksessä vastaansa toisen maailmansodan toiseksi kovimman tykistökeskityksen. Sodan jälkeen se sai niskoilleen syytteet suurhyökkäyksen torjunnan epäonnistumisesta. Nyt julkaistu tutkimustieto osoittaa, että JR1 joutui vielä juuri ennen suurhyökkäystä korjaamaan aikaisempien joukkojen komentajien huonoja ratkaisuja. SA-kuva Kaksi jo kumaraan painunutta miestä istuu Lappeenrannan Rakuunamäen sotilaskodissa. Kysymys jatkosodan viimeisistä vaiheista vie miehet kesäkuulle 1944 ja Valkeasaaren lohkolle. - Se tykistökeskitys oli niin kova, että yksittäisiä räjähdyksiä ei enää erottanut toisistaan. Paineaalto painoi rintaa kasaan, JR1:n riveissä korpraalina ollut Veikko Hämäläinen. Ylivertaisesta tulimyrskystä huolimatta Jalkaväkirykmentti 1 sai kritiikkiä osakseen venäläisten läpimurrosta heti hyökkäyksen jälkeen. Joukot joutuivat kuitenkin tuleen huonoista lähtökohdista. - Näitä miehiä on nyt esille tuodun tiedon mukaan turha läpimurrosta syylllistää.
[4] Lähteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5. Tuokko Kaino: 1. Divisioona 1941-1944. Saarijärvi: JR 56:n ja 60:n Kilta - 1. D:n historiatoimikunta, 1995. ISBN 952-90-6970-7. Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s. 64 ja 100 ↑ 1. Divisioona 1941-1944, s. 19. Tuokko Kaino. ISBN 952-90-6970-7. ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9. ↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s. 494 Muuta kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Valli Tapani: Varsinaissuomalaisten sotatie 1939-1944. Jyväskylä: Varsinais-Suomen liitto, 1991. ISBN 951-9054-23-5. Ojala Arvo: Paalun Divisioonan taistelujen tie - kronikka vuosilta 1941-1944. Forssa: Alea-kirja Oy, 1974.